Hevonen on kontaktikykyinen ja sosiaalinen eläin, joka on useimmiten kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista. Hevonen omalla yrittämisellään ja uteliaisuudellaan aktivoi ihmisen oppimaan lisää kommunikaatiosta, mikä on kaiken yhteistyön ja toiminnallisuuden perusedellytys. Tämä antaa meille mahdollisuuden oppia taas enemmän hevosista sitä kautta myös omista tunteistamme. Hevonen ei syrji ketään.

Lisää kuvia!

© Anna Vähäkuopus
Ynnäke, s. 1990, suomenhevonen,
Isä: Lokker emä: Akuli



Ynnäke on tehnyt upean uran kotihevosena, kaverina, kilpahevosena ja vielä siitostammanakin! Ja tällä hetkellä kuntoutuu varsalomilta uuteen työhönsä lasten ja nuorten ratsuna ja hevosystävänä.
1994 Ynnäke oli ollut Hannalla vajaa vuoden ja väläytti jo silloin poikkeuksellisen lahjakkaita estehevosen kykyjään. Silloin Hannalle selvisi, ettei "lämpöisten laatuarvostelukisoihin" ole asiaa, joten Ynnäkkeen innoittamana järjestettiin Nurmijärvellä ensimmäiset omat nuorten suomenhevosten laatukilpailut , jotka kasvoivat erittäin merkittäväksi tapahtumaksi. Hyvä Ynnäke, nykyäänhän samat kilpailut tunnetaan vuosittain Ypäjällä järjestettävänä "Suomenratsujen kuninkaaallisina".

1996 Ynnäke itse valittiin parhaaksi ja lupaavimmaksi estehevoseksi.
1999 Nurmijärven ratsastajien senioreiden kultamitali esteratsastuksessa
2000 Nurmijärven ratsastajien senioreiden hopeamitali esteratsastuksessa
Esteet eivät siis olleet Ynnäkkeelle mikään ongelma. Hannan silloin pienet lapset ja maatilan rakentaminen sekä työt käsityönopettajana rajoittivat kilpailemista. Toisaalta estekilpailut eivät koskaan ole olleet suurena haaveenakaan. Lähinnä käytiin estetunneilla hyppäämässä ajatellen, että se on tämän hevosen harrastus, Hanna keskittyi ratsastamaan rauhallisesti estevälejä. Siinä riittikin tekemistä!!

2001 Ynnäke varsoi ori Jaimen ensimmäisen varsan, Jamirallin
... ja opetteli samalla varsalomalla ajohommia. Alkuun oman maatilan pieniä peltotöitä ja ratsastuskentän lanausta...
2002 ensimmäinen startti valjakkoajokilpailuissa
2003 valjakkoajon ESRAn (Etelä Suomen ratsastusalue) valjakkoranking pisteillä 3!
2004 valjakkoajon ESRAn pisteillä 1!!!
.. ja olimme jo hyvin mukana Ratsastajainliiton B-valmennusrenkaassa...
2005 kansallisia startteja, voittoja ja sijoituksia jo niin paljon, että valjakkopistelaskuissa, valiomerkeillä olimme jo kolmansia Hannan "idoleiden" Arja Mikkosen ja Micaela van Assendelftin jälkeen!!

Ihan uskomatonta, toisaalta ansaittua, todella tehtiin huolellista ja tavoitteellista työtä molemmat, minä ja Ynnäke. Ja mukana myös taustajoukot. Valjakkoajo on siitä mukavaa puuhaa, että yksin ei voi kilpailla, aina on porukka yhdessä.

Terveenä ja pirteänä oli aika jättää kilpakentät, sillä Hanna, "valjakkoajon aloittelijana", ei voisi enempää pyytää hevoseltaan, joka kuitenkin täytti jo 15 vuotta sinä vuonna.

2007 syntyi Kenralli.
2008 syntyi tamma Piparilla, molemmat Jamirallin täyssisaruksia Jaimesta.

2009 uusi ammatti hienolle hevoselle; Ynnäke kuntoutuu ja touhuaa lasten ja nuorten kanssa. Eikä tunnu askel vielä hidastuvan. Toivottavasti pääsemme kesän myötä ajelutuksia ja muuta hauskaa puuhaamaan -yhdessä.

2013 keväällä 23 -vuotias Ynnäke on terve ja pirteä, sekä osallistuu hyväntuulisena sosiaalipedagogiseen työhönsä, ainakin "menosta" päätellen..

© Anna Vähäkuopus Jamiralli,
s. 2000, suomenhevonen
Isä: Jaime emä: Ynnäke



Jamirallilla ratsastaminen on aina mukavaa, kivaa, vauhdikastakin ja tarpeeksi vaikeaa, sillä tämä ruuna ei väsy mistään..!? Jamiralli ja Hanna pitivät kaudella 2012 taukoa kilpailemisesta Hannan muiden hommien ja kiireiden takia.. Mutta nyt voisi kalenteriin mahtua joitain koulukisoja tai ehkäpä osallistuminen johonkin Suomenratsujen 40-vuotisjuhlan tapahtumaan? Ainakin olemme olleet hyvin edustettuina tänä vuonna jo talviriehatapahtumissa.

Jamiralli on vauhdikkaasta luonteestaan huolimatta luotettava lasten talutusratsu; aina kiltti ja tottelevainen. Saattaapi olla "pesusienet" korvissa korvahupun alla, ettei joka pulkan suhina anna lisävauhteja. Mutta keinothan pitää kuskin osata ennen kuin lähdetään pihasta yleisötilaisuuksiin ;o)

© Ninni Puurunen
Jetta, "Inkkari",
s. 1988, shetlanninponi
Isä: Jigge emä: Pyretta



Inkkari muutti meille noin kuusi vuotiaana silloisten hevosten Ynnäkkeen ja Aku-Rallin kaveriksi. Poni on ajolle opetettu ja edelleenkin vauhdikas kaveri -hyvin omaperäinen, kuten ponien kuuluu ollakin! Inkkari nauttii harjaamisesta ja hoitamisesta, ja on siinä hommassa luotettava lasten opettaja. Inkkari tietää kyllä voimansa ja yllättävän notkeutensa, joten pysyy talutettaessa vain aikuisten hallinnassa. Siis niiden aikuisten, jotka ottavat ponit tosissaan...

© Juhani Ström
Kenralli,
s. 2007, suomenhevonen
Isä: Jaime emä: Ynnäke



Kenralli syntyi hieman surullisten tähtien alla -ja huomattiin onneksi sen nivustyrä kymmenen viikon vanhana. Akuutti leikkaus ja ruunaaminen oli ainoa vaihtoehto varsan henkiin jäämiselle, eli siihen tartuttiin. Toivottiin parasta, pelättiin pahinta.

Kenrallin kanssa haaveillaan valjakkotouhuista. Perusratsastuskoulua Kenralli jo käynytkin, valjakkopuolella ollaan vielä "ala-asteella". Valjakkovaunut ovat jo ruunan perässä ja osallistutaan aluevalmennusrenkaan treeneihin kotiharjoittelun lisäksi. Eli pohjatyönä valjakkohevosella teen paljon ratsastusta, ehkäpä ratsastuskisoja ja muitakin valmennusreissuja, eli tutustumista maailmaan Koivulan ulkopuolella!

© Anna Vähäkuopus
Piparilla vas.
Piparilla,
s. 2008, suomenhevonen
Isä: Jaime, emä: Ynnäke



Koivulassa Piparilla pelleili päivät ulkona veljensä Kenrallin kanssa. Teimme kaikkemme, ettemme paapo pikkutammaa piloille; ymmärrämme hyvin, että Piparillastakin kasvaa oikea aikuinen hevonen.;o)

Piparilla on muuttanut omistajiensa Helmi ja Minna Mäenpään kotia lähemmäksi toiselle tallille. Nuoreen ratsuun ollaan tyytyväisiä,hyväntuulinen tallitouhu onkin saanut siellä nimekseen "Pipsuilu".. !

© Anna Vähäkuopus
Jarvantarhan Nestori, "Nestori",
s. 1988, shetlanninponi
Isä: Kaxe emä: Matilda

Nestorin omistaa Jaana Hokkanen, joka toi poninsa Koivulaan reilut seitsemän vuotta sitten "täydelliseen hoitoon", niin kuin meillä on tapana tehdä, kun hevosista on kyse! Nestorilla on ratsu- ja valjakkoponin ura takana; täällä Nestori otetaan silloin töihin, kun tarvitaan asiallista käytöstä talutusratsastuksissa tai ajelutuksissa. Molemmat ponit saavat tehdä Koivulassa "vähän mitä haluavat" -koska nämä herrasmiehet osaavat haluta vain hyviä ja mukavia asioita, esimerkiksi nurmikon leikkuuta ja tallin lattioille tippuneiden heinien keräämistä parempaan talteen.

Toukokuussa 2008 ponit juhlivat 20-vuotispäiviään yhdessä ystävien ja soittajien kanssa hyvän ruoan maistuessa vieraille. Yli 20-vuotiaille hevosille ja poneille järjestetään joka vuosi juhlat, toivottavasti meillä on vielä monet edessäpäin! Tänä keväänä 2013 molemmat ponit juhlivat 25-vuotista taivaltaan; siis kesäjuhlat tiedossa!

© Anna Vähäkuopus
Kotimäen Fantasy, "Fanni",
s. 2005, shetlanninponi
Isä: Pompe, emä: Frissa

© Juhani Ström Mr. President, "Amiralli",
s. 1997, FWB
Isä: Flyinge Amiral emä: Kestrel

Joskus kuulee sanottavan, että yhdessä hevosessa (tai ihmisessä) on monta luonteenpiirrettä, sekaisin. Tässä hevosessa riittää haastetta arkipäivän ruokinnasta aina kilpailupäivän suoritukseen asti; varmuudella voi vain sanoa, että mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Joskus on mennyt myös paljon paremmin!!!

Amiralli on mielestään vahva luonne, joka usein kyselee meiltä ihmisiltä ja muilta hevosilta, joko johtajan pesti olisi avoinna. Silti monet asiat, vieraat hevoset ja uudet tallit pelottavat ja pistävät mahan sekaisin. Tiukissa tilanteissa Hanna on liian "pieni ja köykäinen" ratsastaja; kun hevosella on paljon mielessä pitäisi ratsastajan antaa enemmän tukea viedäkseen haluamansa asia loppuun. Eli näyttääkseen hevoselle -minä tiedän, ettei tarvitse pelätä tai reuhata, minä valvon, että voit kulkea. Arkiratsastuksessa ja -tunneilla on mahdollisuus toistoihin ja korjata virheitä. Onkin upea fiilis, kun saa hevosen "takaisin haltuun" ja yrittämään tosissaan!

Onneksi kisakentille tuli apuun taitava ratsastaja, Marko Björs, jonka ratsastuksen "tilannetaju" eli apujen nopeus ja palkinnoksi rauhaan jättäminen sopivat Amirallille. Ratsukko onkin startannut kansallisissa kouluratsastuksen helpoissa luokissa, usein miten sijoittuen ja jopa voittaen! Jos terveyttä riittää, Amiralli tuskin on näyttänyt vielä kaikkea osaamistaan..

Taiteellinen täsmällisyys tallinpidossa ja ennen kaikkea rauhallinen aamuruoka auttavat välillä rauhattoman, mutta ystävällisen sekä suurikokoisen Amirallin uuteen päivään.

Amiralli ehti tehdä vielä urallaan melkein vuoden ratsastuskoulutöitä saavuttaen Uotilan Ratsastajille Ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa kouluratsuna kultaa!! Syksyllä 2012 tämä tulisielu laukkasi vihreämmille laitumille.